lauantai 10. helmikuuta 2018

Loppu- ja alkuvuoden kuulumiset yhdessä paketissa

Lauantai-iltapäivä. Vieressä ensi viikon opetusta valmistava mies, korttipeliä pelaavat lapset, vieressä huriseva tuuletin. Kahvi kanelilla, kardemummalla ja paksulla maitovaahdolla sekä keksikulho. Nyt on olosuhteet kohdillaan! Ja vihdoinkin saan aikaiseksi kirjoittaa. Vielä kun voisin sanoa istuvani ulkona, mutta naapurit polttavat roskia muurien ulkopuolella ja ilma on sakeana savusta, joten nojatuoli saa kelvata tällä kertaa.

Nyt on siis jo helmikuu! Viimeisen puolentoista kuukauden aikana olemme matkustaneet, nähneet ja kokeneet hurjan paljon kaikenlaista laidasta laitaan. Olemme saaneet ihailla Luojan luomaa luontoa ja eläimiä monelta eri kantilta, mutta en kykene jokaista reissua raportoimaan kaiken kattavasti, joten annamme kuvien puhua puolestaan. Ja olen pahoillani kuvamäärästä, en vain osannut karsia enempää...

Jouluksi ajoimme autolla Ugandaan, yhteensä molempiin suuntiin kahdeksan (8!) päivää autossa ja viisi yötä erilaisissa hostelleissa sekä yksi autossa. Perillä olimme sekä kylissä pitämässä kokouksia sekä pääkaupungissa Kampalassa turisteina. Simon saarnaasi yhdessä ulkokokouksessa, neljässä eri seurakunnassa ja oli mukana kahdessa aamuyön radio-ohjelmassa. Ihmisiä tuli uskoon, parantui ja täyttyi Pyhällä Hengellä.



Belinda, joka kolmen päivän autossa istumisen jälkeen sanoi:
"Mä rakastan tämmösiä pitkiä reissuja!"
Tässä kumittamassa pois tekemiään tehtäviä,
jotta voisi tehdä ne uudelleen.

Tässä ostettiin sokeriruoko matkaevääksi.






Keittiö ugandalaisessa kylässä,
ruoka valmistuu banaaninlehtiin paketoituna.

Tämäkin on keittiö, vaikka muistuttaakin suomalaista savusaunaa.
Ihanat David & Christine, joiden kanssa saimme tehdä yhteistyötä.

Ugandalaista jouluruokaa, lihapataa banaaninlehtinyyteissä.

Meidän hotelli Kamapalassa.


Lapset saivat pakettinsa pitkän odotuksen jälkeen 26.12. hotellilla.


Afrikan marabu, iiiiso lintu!

Pulikointia Victoria-järvessä.

Filippa ja Chen-Williams

Päiväntasaajalla!




Yksi vähemmän hehkeä yöpymispaikka...

Mwanza ja the Bismarck stone.

Yksi monista aamupaloista tien päällä.
Tässä paluureitti, menomatkalla
mentiin toista reittiä. Tunnit ei kyllä
 täsmää mitenkään..! Teoriassa ehkä,
 ilman liikennettä,tietöitä, hiekkateitä,
 lautan odottamista jne.  

Uuden vuoden aattoiltana saavuimme takaisin kotiin, kuumaan ja hikiseen Dariin. Samana yönä haki Simon lentokentältä ihanat Lehikoiset, jotka viettivät täällä kolme viikkoa. Lehikoisten perhe on siis asunut täällä viisi vuotta sitten ja tehnyt juuri samaa työtä kuin me. Oli siis suuri kunnia saada meidän esikuvat tänne kylään! Lapsilla oli niin kivaa yhdessä, ja kyllä me aikuisetkin nautimme toistemme seurasta. Heikki ja Maria opettivat molemmat yhden viikon Raamattukoulussa. Yhdessä kävimme myös Mikumissa safarilla. Ajoimme sinne koko porukka (4 aikusta ja 7 lasta) meidän 8-paikkaisella autolla, ja nukuimme kaksi yötä hotellissa. Saimme ihmeellisesti nähdä leijonan jo matkalla hotellille ja samoin sieltä lähtiessä! Kävelivät siinä tien vieressä noin vaan.. Hyvä ettei ajettu pimeässä päälle! (Siitä saisi muuten aika kovat sakot.) Ja onneksi rengas puhkesi jotain tunnin aikaisemmin! Safarilla näimme leopardin, mikä on melko harvinaista, ja muutama leijona ihan metrin päästä. Oli aika hurja tunne katsoa leijonaa silmiin niin läheltä. Autosta jossa ei ollut periaatteessa mitään meidän ja leijonien välissä.



Maria aloittamassa kotikoulua Raamatunluvulla.

Me saimme mahdollisuuden käydä kaksin syömässä.

Matkalla Mikumiin. Rengas puhkesi ja odottelimme apua saapuvaksi.














Filippa täytti reissun aikana 4 vuotta!

Robin ja Matleena ja mangot suoraan puusta.

Matkalla kirkkoon sunnuntaina.

Viimeinen ilta rannalla.


8-vuotiaat: Denise ja Matilda

Ja 5-vuotiaat "kaksoset": Belinda ja Amanda.
Näillä on vain 4 päivää ikäeroa!

Maria opetti Raamattukoulussa aiheesta Palvelutyö, perhe ja suhteet.


Tammikuun lopulla lähdimme neljäksi päiväksi vielä lomailemaan Sansibarille, missä tapasimme Simonin äidin, veljen ja tämän tyttöystävän, jotka olivat olleet siellä jo viikon. Sansibar oli ihana rantoineen ja turkoosine vesineen. Mutta täytyi kyllä todeta, että meille siellä oli liikaa turisteja! Ja kyllä sekin jollain tavalla välittyi, että paikallisista 95% on muslimeja. Lisäksi saimme mukaamme mahataudin, joka kaatoi petiin Simonin (jolla todettiin viiden päivän jälkeen lavantauti!), Gunin (Simonin äidin siis), Belindan, Denisen ja Filipankin yhdeksi illaksi.
























Suomi-koulu on myös alkanut uudelleen, ja nyt kevätkaudella opetan sekä pienten että isojen ryhmää. Se onkin vähän haasteellista, mutta tykkään kyllä.

Lisäksi meille on muuttanut Rauha! Eli alkujaan kenialainen Peace, joka aloitti nyt Raamattukoulussa ja asuu meillä, ja auttaa kotihommissa ja lasten kanssa. Peace on sulattanut lasten sydämet, ja on muun muassa edelleen ainut afrikkalainen nainen, joka saa pitää Filippaa sylissä ilman, että hän lamaantuu täysin.

Kaiken tämän lomailun ja upeiden ranta- ja matkakuvien vastapainoksi haluan sanoa, että olemme samaan aikaan saaneet huomata, miten tämä työ ei ole mitään leikkiä, vaan todellista "hengellistä sodankäyntiä". Lähetystyöhön ei todellakaan voi lähteä kevyesti tai nauttimaan lämmöstä ja kulttuurista, vaan on elintärkeää olla juurtunut Jeesukseen ja pitää huolta omasta rukouselämästään. Meidän puolesta saa mielellään (edelleen) rukoilla. Toisaalta, vaikka on ollut rankkaa, tai ehkä juuri siksi, myös Jumala on tullut todellisemmaksi meidän elämässämme.

Viime lukukaudella Simon opetti Raamattukoulussa viisi kurssia, välillä myös illalla pastorien kurssilla. Tämän lisäksi oli kaksi kertaa viikossa evankeliointi, ja Simon myös saarnasi eri seurakunnissa lähes joka sunnuntai. Näiden valmistelemiseen kului myös paljon aikaa. Tästä viisastuneena otamme nyt vähän rauhallisemmin. Simonilla on nyt vain kolme kurssia, oppilaat saavat ottaa enemmän vastuuta evankelioinnista, ja Simon saarnaa vain kerran kuussa. Lisäksi torstaisin (jolloin meillä on Suomi-koulu) Simonilla on vapaapäivä raamattukoulusta.

5 kommenttia:

  1. Ihanaa lukea kuulumisia. Tulin H:gin reissulta eilen, niin Rauno oli huolestunut kun hänen s-postiin ei ollut tullut ilmoituksia sun päivityksiä. Luin nyt tätä blogia hänelle ääneen.

    VastaaPoista
  2. Olishan noita kuvia katsonut enempikin.

    VastaaPoista
  3. Kiitos ihanista kuvista ja kerronnasta! Mitenkäs se Simonin lavantauti, saiko siihen lääkkeet vai pitikö vain kärvistellä tauti loppuun ja entä tuleeko sairastetusta taudista immuniteetti? Rokotustako ei sitten tainnut olla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se meni ab-kuurilla pois, mikä vähän ihmetyttää, kun lavantautiin pitäisi olla joku muu lääke, millä taudinkuvaa saadaan lievennettyä, senkään ei pitäisi tautia parantaa. Mutta, Simon sai paljon esirukousta, joten joko kyseessä oli ihme tai väärä diagnoosi. 😊

      Poista
    2. Ei ollut rokotusta, mahdollisesta immuniteetista en osaa sanoa.

      Poista