Kotona

Istun omassa pihassa. Collegehousut ja neule päällä, sukat jalassa. Aurinko paistaa ja linnut laulavat. Savupiipusta nousee savu. Nurmikko on ihanan vihreää, vaikka täällä Suomessa onkin ollut viime kuukauden todella kuivaa ja sateetonta. Naapurin tuhtiin kuntoon päässyt kissa tallustelee nurmikolla. Simon hakkaa halkoja, ja Robin on lähdössä pyörällä kaverin luokse yökylään. Kaikki on yhtäkkiä ihan erilaista. Kello on puoli seitsemän. Tansaniassa aurinko olisi laskemassa, täällä se paistaa vielä täydeltä terältä. Tai siis, sehän on laskemassa siellä. Siellä se Tansania on edelleenkin, vaikka meistä tuntuukin siltä, että se on ihan toinen ulottuvuus, jonne ei pitäisi täältä Suomesta pystyä edes kommunikoimaan. Hassua on, että ennen takaisin lähtöä koimme niin suurta ikävää ja haikeutta. Vielä lentokoneen laskeutuessa Istanbuliin ja Belindan kysyessä, että ollaanko me vielä Afrikassa, nousi kyyneleet silmiini ja sain taistella itkua vastaan. Kuitenkin kun laskeuduimme Tukholmaan ja tulimme laivalla Suomeen ja ajoimme omalla Volkswagenilla kotiin tänne Paraisille, oli fiilis hyvä. Tänne me nyt kuulumme. Ainakin jonkin aikaa. 😉

Menossa koneeseen
kolmen, neljän aikaan yöllä...

Tukholma ja "liikenneruuhka". Meitä nauratti..!

Tukholmassa oli sentään +27 kun tultiin,
mutta laivalla kylmä tuuli!

Palasimme siis viikko sitten lauantaina, ja paljon on jo ehtinyt tapahtua. Heti lauantaina saimme tänne ystäviä auttamaan tavaroiden kantamisessa yläkerran huoneesta, missä ne ovat olleet varastoituna 10 kuukautta. Grillasimme makkaraa. Joimme kahvia suomalaisen maidon kanssa ja söimme Fazerin sinistä suklaata. Oli ihanan lämmintä! Sunnuntaina jumalanpalveluksessa kerroimme pikaiset terveiset, tänään meillä olikin tervetulojuhla, jossa kerroimme enemmän kuulumisia ja Simon saarnasi. Molemmat kokoukset löytää Facebookista Elämän Sanan sivuilta. Maanantaina aloitin työt uudessa työpaikassa, lastentarhanopettajana päiväkodissa. Kuljen matkat pyörällä, matkaa on vain pari kilometriä. Työpaikka, henkilökunta ja pikkuiset asiakkaat tuntuvat tosi kivalta. Väsynyt olen toki ollut, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa väisty väsymyskin. Meillä oli tällä viikolla myös vierailta, alkuviikosta sekä nyt viikonloppuna, ja keskiviikkona käytiin myös me kylässä, joten aikamoinen startti on meillä ollut! Mutta se kylmyys, joka iski maanantaina oli kyllä jotain aika kamalaa! Pengoin toppatakin esiin, ja vasta saunan jälkeen sohvalla (se toppatakki päällä) tuntui vihdoin sopivan lämpöiseltä. Nyt on lämpö palaamassa onneksi uloskin.

Kylmää oli suomalainen merivesi! 

Viltti päällä tarkeni rannalla... 

Robin lähdössä kaverille. 

Simon on kesän kotona lasten kanssa, ja on aloittanut ahkerasti polttopuiden hankkimisen kaatamalla pihasta muutaman puun. Simon myös saarnasi keskiviikkona ja tosiaan tänään sunnuntaina seurakunnassa. Lapset nauttivat, kun ovat saaneet nähdä kavereita, varsinkin Robin, jota ei kauheasti ole kotona tällä viikolla näkynyt.

Lapsilla on kivaa, 

kun saa olla kavereiden kanssa!

Tässä vähän meidän kaikkien ajatuksia Afrikasta, Suomeen paluusta, mitä jäi ikävä ja mikä on erilaista täällä:

Mikä oli parasta Afrikassa:

Filippa: Chapati, safari, Nala.

Belinda: kissa, talo, kun käytiin Kilimanjarolla

Denise: Että meillä oli iso talo ja kissa, kun käytiin siellä uimapaikassa (vesipuisto) ja safarilla ja että meillä oli uima-allas

Robin: Reissailu (Uganda, Kilimanjaro, safarit, Sansibar), vesipuisto ja Nala

Simon: Tansanialaisten avoimuus ja lämpö,

Ann-Marie: Kaikki mikä on erilaista Suomeen verrattuna, lämpö ja se vaan, että oltiin siellä!

Ikävä Afrikasta:

FIlippa: Peacea, Blessingiä, Nalaa, Afrikkaa, meijän parvekkeita.

Belinda: Peacea, Nalaa, afrikkalaista ihanaa riisiä, Victory Churchia, Metodistiseurakuntaa.

Denise: Raamattukoululaisia, Nalaa, isoa taloa, tummia ihmisiä, Peacea, mun puhelinta, chapatia.

Robin: Nalaa, Suomi-koulua, Peacea, meidän taloa, lämpöä.

Simon: Lämmintä merivettä, eksoottisia hedelmiä omalla pihalla.

Ann-Marie: Lämpöä, kiireettömyyttä, raamattukoulun riisiä, "reikäparveketta", kaikkia ystäviä, ääniä, tuoksuja, hedelmiä, sitä että joku tankkaa auton 😉

Mitä ei tule ikävä:

Filippa: Sitä, että mulla ei ollut omaa sänkyä

Belinda: Papuja, rosvoja (jotka vei Denisen puhelimen)

Denise: Muureja, puhelinrosvoja, likaisia rantoja, tyyppejä jotka pesee auton ikkunat (pyytämättä liikenteessä ja vaativat rahaa)

Robin: Kuoppaisia teitä ja huonoa nettiä.

Simon: Vedenpuutetta, järkyttävässä kunnossa olevia teitä, voin ja lihojen metsästystä (ei niitä ihan oikeasti tarvinnut metsästää, suom. huom.)

Ann-Marie: Sähkökatkoksia, uht-maitoa, muurahaisia keittön pinnoilla.

Mikä on erilaista täällä:

Filippa: Emmä tiedä

Belinda: Raejuusto, on niin halpaa kaikki (?), vaaleat ihmiset, Afrikassa ei voi juoda hanasta vettä.

Denise: Tummia ihmisiä ei oo Suomessa, täällä on tv, täällä ei voi käyttää uunia ilman sähköä, valkoinen sokeri, ei kaltereita ikkunoissa.

Robin: Tiet, liikenne, ei ruuhkaa ja liikennepoliiseja, ihmisillä on postilaatikot, autossa on ratti eri puolella, ei verkkoja sängyissä, ei muureja.

Simon: Kaikki. Täällä tapahtuu kaikki niin paljon tehokkaammin.

Ann-Marie: Ilman raikkaus, kaikki kaupassa (symmetriset, täydelliset tomaatit, lähes raa'at banaanit, ruisleipä, irtokarkit...), ei tarvi tulitikkuja hellaan, hanavettä voi juoda ja käyttää ruuanlaittoon, autolla ajaminen! Hyttyset on ihan megaisoja! Kukaan ei pussita ostoksia valmiiksi kaupassa.

Kun tämänkin postaamiseen kesti näin kauan aika, en tiedä tuleeko tänne enää tekstiä.. Jos ei, niin ISO kiitos kaikille lukijoille, teitä on ollut paljon enemmän kuin osasin odottaa! Kiitos kaikille myös esirukouksista ja taloudellisestakin tuesta, olette tärkeitä ja Jumala teitä todellakin siunatkoon! Toivon, että nämä kirjoitukset ovat voineet myös olla todistuksena jollekin Jumalan huolenpidosta ja olemassaolosta ylipäätään. Itselleni Jumala on tullut näiden kuukausien aikana paljon todellisemmaksi kuin mitä Hän on aiemmin elämässäni ollut, mutta voi ei, nyt tekstiä tulee niin paljon, että ehkä sittenkin kirjoitan vielä lisää... 😄