Kuulumisia Raamattukoulusta

19.9.2017

Kirjoittelen tätä illalla lasten nukkuessa, Simonin valmistellessa Raamattukoulua varten parvekkeella ja veden loristessa putkia pitkin meidän säiliöihin. Oli aikakin, lauantaina ei tainnut tulla paljoa lisää vettä, koska eilen loppui puolesta talosta vesi juuri sopivasti, kun olin suihkussa saippuat ja hoitoaineet päällä. Onneksi toisesta suihkusta tuli vettä. Nyt on ollut vähän lämpimämpää viimeiset päivät, tänään yli 30 astetta, ja huomaa että yötkin ovat lämpimämpiä.

Meillä on ollut ihan mahdottoman kiireistä viimeiset kaksi viikkoa, etten ole ehtinyt kirjoittaa tänne, vaikka mieli onkin tehnyt ja joka päivä tulee mieleen asioita, joita haluaisin tänne näpytellä. Facebookiin on onneksi helpommin ehtinyt silloin tällöin postata kuvia ja lyhyempiä kuulumisia. Nyt olemme olleet täällä siis kohta viitisen viikkoa ja alamme olla aika kotiutuneita. Lapsilla on välillä ikävä kavereita kotona, mutta me aikuiset emme ole ehtineet ikävöimään. Olemme tosiaan saaneet ostettua auton, joku on jo ehtinyt kolhia autoa, olen saanut töitä Suomi-koulun opettajana ja muutenkin olemme tutustuneet muihin suomalaisiin. Olemme ehtineet vierailla viidessä eri suuntien seurakunnassa, sekä myös käydä rannalla uimassa. Mutta näistä lisää seuraavissa blogikirjoituksissa...

Viime kaksi viikkoa olemme Simonin kanssa opettaneet raamattukoulussa niin, että toinen on mennyt aamulla ja palannut teetauolla, jolloin toinen taas on "läpystä vaihto" -meiningillä lähtenyt ja palannut yhden jälkeen. Itselle opettaminen oli uutta ja jännittävää. Ensinnäkin olen aina panikoinut ihmisten edessä puhumista. Vähän olen siihen jo tottunut, mutta kyllä 55 minuutin oppitunnit (englanniksi!) silti hieman hirvitti. Mutta todella Jumalan armosta onnistuin ja jopa tykkäsin siitä oikein kovasti. Opettaminen oli minulle myös tavallaan omaa aikaa ja vapautusta lapsista ja kodinhoidosta. Koska emme olleet ehtineet valmistelemaan kaikkea valmiiksi (ja lisäksi oli vaikea arvioida kuinka paljon muistiinpanoja tarvitaan yhtä oppituntia varten), kului iltapäivät ja illat ja osa yöstäkin välillä seuraavan päivän opetuksen suunnittelemiseen. Myös Baracka, meidän tulkki - jonka nimi muuten tarkoittaa siunausta - joutui ylitöihin kääntäessään meidän powerpointteja ja kokeita. Voi, Baracka on muuten ihan huippu tyyppi, josta voisin kirjoittaa kokonaisen oman postauksen. Hän on pieni mies, joka on aina iloinen. Hän on apulaispastori piispa Amonin seurakunnassa, asuu koululla viikot ja menee kotiin perheensä luokse vain viikonlopuiksi. Kun on Barackan vuoro johtaa ylistys koululla, ei voi muuta kuin tulla iloiseksi! Kun hän taas pitää aamuhartauden (devotion), on se kaikkea muuta kuin harras..! Baracka on nimittäin saarnaaja, joka ei meinaa housuissaan pysyä kun hän jakaa Sanaa. Simon kertoi, että hän oli yhtenä aamuna ollut niin innoissaan, että hän seuraavana aamuna sanoi yrittävänsä ottaa vähän rauhallisemmin. No, ei onnistunut..! Itse olin kerran paikalla, kun hän joutui ihan kylmiltään pitämään "hartauden", koska ei ollut tiennyt sen olevan hänen vuoronsa. Tätä ei olisi todellakaan arvannut, jollei olisi tiennyt, niin suoraan apteekin hyllyltä tuli saarna. Barackan oli tarkoitus puhua englanniksi ja yksi oppilaista käänsi swahiliksi. Hetken aikaa se onnistui, mutta sitten meni Barackalla hermot, kun hänen englantinsa ei vain pysynyt hänen tahdissaan. Niin hän lähetti tulkin istumaan (tulkkaamaan minulle) ja puhui vain swahiliksi. Raamattukoululla on Siunauksen lisäksi muuten töissä myös Rakkaus (Upendo) toimistolla ja Armo (Neema) keittiössä ja muissakin hommissa.

Lähdössä Raamattukoululle.

Muistiinpanojen kirjoittamista Raamattukoulussa.

Tämän ensimmäisen kurssini aiheena oli vanhurskaus. Kun olemme antaneet elämämme Jeesukselle olemme samalla hetkellä päässeet oikeaan asemaan Jumalan edessä, emme omien tekojemme ansiosta vain ainoastaan Jumalan armosta. Täällä on paljon katolisia, joilla on todella syvässä ajatus, että me omilla teoillamme ansaitsemme Jumalan armon ja joille tämä opetus on ihan uutta. Heidän on vaikea ymmärtää, että he voivat rohkeasti tulla Jumalan eteen ilman syyllisyyttä ja häpeää, kuten Raamattu sanoo, eikä tulla häpeillen ja itseään syntisenä pitäen. Oli mahtava huomata ja kuulla, miten opetus muutti näitä oppilaita ja heidän ajatuksiaan Jumalasta ja itsestään. Itseäni pelotti, että en saisi kasaan tarvittavan paljoa opetusmateriaalia, mutta loppujen lopuksi en edes ehtinyt sanoa kaikkea, mitä olin suunnitellut!

Näkymät Raamattukoululta.

Kokeen kirjoittamista

Kuten sanoin, nautin opettamisesta. Raamattukoululaiset ovat ihania ja innokkaita, ja heihin on ollut hienoa tutustua. Kerran tulin koululle ja muistin matkalla, että en ollut syönyt mitään aamupalan jälkeen. Raamattukoululaiset olivat syömässä ruokaa (en vieläkään tiedä miksi, yleensä he juovat vain teetä ja syövät leipää ilman päällisiä) ja minullekin tarjoiltiin annos papu-maissi-yms-seosta. Olin mahdottoman kiitollinen, ettei minun tarvinnut opettaa nälkäisenä. Lisäksi on kiva istua oppilaiden kanssa saman pöydän ääressä ja oppia tuntemaan heitä muuallakin kuin luokassa. Vain muutama oppilaista osaa englantia, joten heihin olemme luonnollisesti tutustuneet enemmän. Oppilaita on nyt 13, joista suurin osa asuu koululla viikot ja käy viikonloppuisin kotona. Neljä asuu ihan kokoaikaisesti koululla ja menee vain lomalla kotiin. Muutamat asuvat niin lähellä, että tulevat vain päiväksi kouluun. Yhtenä iltana meidätkin kutsuttiin illalliselle koululle. Pia (muistaakseni?) oli ollut saarnaamassa seurakunnassa, josta osa oppilaista tulee, ja saanut sieltä palkaksi kukon ja muutaman kanan. Siellä ne tepastelivat koulun pihalla tätä illallista edeltävään iltapäivään saakka ja illalla ne olivat meidän lautasilla. Oli herkullista ja hauskaa! Oppilaat tykkäävät kovasti myös meidän lapsista, ja aina silloin tällöin tietyt oppilaat ostavat heille karkkia, popcornia, pähkinöitä tai muuta vastaavaa. Eilen kun Simon palasi evankelioinnista, toi hän mukanaan tomaattia, kurkkua, paprikaa, sipulia ja porkkanaa sekä lapsille pähkinää ja päällystettyjä baobab-puun siemeniä. Nämä kaikki oli yksi oppilaista ostanut meille, koska hän oli niin kiitollinen opetuksesta, jota on meiltä saanut.

Naiset olivat tehneet hyvää työtä keittiökopperossa.

Kuku pilau

Maistui!

Lopuksi vielä potretti. Huomatkaa meidän tytöt siellä syleissä: Belinda ehdoin tahdoin Miken sylissä (pääsi sylissä myös koko kotimatkan) ja Filippa vähän jännittyneenä pienen pakon edessä Barackan sylissä.

Lauantaina Simon kävi lenkillä ja löysi yhden helluntaiseurakunnan tästä läheltä. Hän jäi juttelemaan pastorin kanssa aika pitkäksi aikaa. Niin pitkäksi, että ehdin jo huolestua (ja ehkä pikkuisen kiukustua), ja pastori sai ehkä aika mielenkiintoisen ensivaikutelman minusta, kun Simon sitten yhtäkkiä pöllähti paikalla hänen kanssaan. Kättelin kyllä ihan sivistyneesti, mutta aika tiukkaan sävyyn sanoin aviomiehelleni muutaman sanan ruotsiksi. No, tänään olimme tässä seurakunnassa vierailemassa koko Raamattukoulun kanssa. Koululaiset tulivat ensin meille neljäksi ja kävelimme yhdessä seurakunnalle. Simon puhui kokouksessa ja kertoi, miten he olivat eilen Raamattukoulun kanssa levittämässä evankeliumia täällä Bunjussa ja miten seitsemän ihmistä parantui ja 11 rukoili pelastusrukouksen, suurin osa näistä muslimeja. Tämän jälkeen Simon kertoi, että me kaikki kristityt, ei vain pastorit ja saarnaajat, ollaan kutsuttu tekemään samaa kuin Jeesus teki. Simon kertoi myös esimerkin luottokortista. Isä Jumala valtuutti Jeesuksen parantamaan ja vapauttamaan ihmisiä. Hän ikään kuin antoi luottokortin, jota Jeesus sai luvan käyttää. Samoten Jeesus antoi kopion tästä kortista ensin kahdelletoista opetuslapselleen ja sen jälkeen 72:lle muulle. Ja noustessaan ylös Taivaaseen, Jeesus antoi tämän luottokortin kaikille seuraajilleen, myös meille. "Minulle on annettu kaikki valta Taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni..." Oli jännä seurata seurakunnan pastorin reaktioita, kun hän oli aivan innoissaan tästä esimerkistä. Simonin jälkeen hän myös puhui ja sanoikin, että ei ole ikinä kuullut tällaista (luottokorttiesimerkkiä, oletan) ja oli selkeästi otettu tästä sanomasta. Aurinko ehti jo laskea, kun meille tarjoiltiin vielä limsat. Pastori saattoi meidät pimeässä melkein kotiin saakka.