Välillä olen kokenut ihan ahdistusta ajatellessani Suomeen palaamista, mutta nyt se on alkanut tuntua mukavalta. Jännittävältä, kun Belinda aloittaa esikoulun ja Filippa ehkä päiväkodissa. Omat työkuviot, kaikki on vielä niin auki. Mutta se tuntuu oikealta. En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan myöhemmin, mutta nyt me olemme tulossa Suomeen. Ei toki vielä, on tässä kolme kuukautta aikaa, mutta mieli alkaa jo pikkuhiljaa totuttautua ajatukseen.
Simon on kaksi kertaa ajatellut katsella löytyisikö sopivia työpaikkahakemuksia, mutta kummallakaan kerralla ei mol.fi ole suostunut avautumaan. Itse koitin samaa tässä muutama päivä sitten ja löysin monta avointa lastentarhanopettajan paikkaa, joihin haku päättyy sopivasti tällä viikolla. Olen tässä nyt pohtinut eri vaihtoehtoja: jatkaisinko omassa kodissa perhepäivähoitajana, lähtisinkö lastensuojeluun vuorotyöhön vai ihan päivätyöhön. Kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Paljon pohdinnan ja laskutoimituksen jälkeen päätin hakea lastentarhanopettajan paikkoja ja katsoa miten siinä käy. Tänään olen siis väsännyt hakemusta ja päivittänyt CV:tä ja alan melkein innostumaan. Oikeisiin töihin, kuvitelkaa!!
Mutta kaikki on Jumalan kädessä, ja uskon, että mitä ikinä tapahtuukaan, on se just se paras vaihtoehto. ❤️
Muita kuulumisia:
Nala on tottunut meihin, se leikkii ja tykkää silittämisestä ja rapsutuksista, vaikka onkin vähän varauksellinen vielä. Lapsia, ja meitä kaikkia kohtaan se on hellä, vaikka Filippa saattaa välillä olla sille vähän kovakourainen. Ensiksi se ei uskaltanut mennä ulos ollenkaan, mutta nyt viihtyy sielläkin hyvin, tulee aina takaisin sisälle eikä ainakaan vielä ole lähtenyt muurin ulkopuolelle seikkailemaan.
Täällä on nyt ihanasti vähän viileämpää (jopa +28 päivällä, aamulla niin viileää että on saanut laittaa sukat päälle!), on satanut, ukkostanut ja myrskynnytkin. Sähköt oli viikonloppuna poissa lauantai-illasta sunnuntai-iltapäivään.
Alakerran opettaja muutti pois. Mama Kayla perheineen muutti jo aiemmin, tammikuussa. Ja koska raamattukoululaisetkaan eivät enää asu tässä pihassa, meitä on täällä vain meidän perhe ja Peace. Raamattukoululla loppuu vuokrasopimus maaliskuun lopulla, jolloin se muuttaa tänne, alakertaan & -pihaan. Syksyllä koulu muuttaakin Mbeziin, lähemmäs keskustaa.
Suomi-koulussa käymme edelleen joka torstai ja nyt opetan tosiaan molempia ryhmiä. Näinä viikkoina kun Simon opettaa pastorien kurssilla, ajan Masakille yksin lasten kanssa.
Lapset ovat ihanasti osallistuneet ruuanlaittoon ja ovat ylipäätään niin innoissaan kun jaksan tehdä jotain suomalaista ruokaa kuten lihapullia tai jauhelihapiirakkaa. Kasvissosekeittopäivä (jopa ilman raejuustoa) on juhlapäivä, vaikka kotona Suomessa sille nyrpistettiin nenää puhumattakaan että Belinda ei suostunut edes syömään äidin tekemiä lihapullia eikä se piirakkakaan oikein maistunut.
Robin kävi ostamassa leipää leipäautosta, hyvin sujui englanniksi! |
Peace teki meille chapatia viime viikolla! |
Nyt loppuu puhelimesta pian akku, ja kellokin on pian puoli seitsemän. Ikkunat ja ovet pitää laittaa hyttysten vuoksi kiinni, ja meidän lähteä pian raamattukoululle syömään.
Vähän jännittyneenä luin ja niin sydämessäni koin, että tuo päätöksesi työpaikasta on oikea. Tänään puhuttiinkin uutisissa tästä työstä, palkkauksesta, työntekijöisen puutteesta ja miten tärkeää työ on ym.
VastaaPoistaTäällä aamulla -21, aurinko paistaa melkein pilvittemältä taivaalta ja paljon lunta. Terveisiä sinne.
Kiitos! :)
VastaaPoista