Meidän päivä sujui tosi
mukavasti kyläillessä, lapset saivat katsoa tv:tä ja leikkiä
leluilla (meillä on aika nihkeästi tarjolla kumpaakin), saimme
ruuaksi makaronilaatikkoa ja jälkiruuaksi mokkapaloja! Oli mukava
jutella suomeksi, ja sain myös tarjouksen ryhtyä Suomi-koulun
pienempien ryhmän opettajaksi. Tästä oli ollut jo aiemmin puhetta,
mutta olin ajatellut sen jo unohtuneen, ja kun meillähän ei tosiaan
ollut sitä autoakaan millä taittaa matkaa. Masakille, missä myös
Suomi-koulu sijaitsee, on meiltä matkaa noin 25 km, ja siihen menee
yleensä 1-1,5h yhteen suuntaan. Illalla tulivat Simon, Kirsi ja Pia
takaisin, ja he olivat löytäneet sopivan auton ja käytännössä
sopineet kaupoista! Tiistaina pitäisi auton korjausten olla valmiit
ja me saisimme sen edullisesti ja voisimme maksaa sen myös kolmessa
erässä. Käsiraha oli jo maksettu!
Maanantaina soitti
automyyjä, että auto olikin jo valmis! Simon lähti Kirsin kanssa
hakemaan sitä, ja illalla se seisoi meidän pihassa. Iso, hieno,
valkoinen. 8-paikkainen ja toimiva! Peruutuskamera ja ilmastointi
sekä automaattivaihteet! Kaikkia hienouksia, mitä meidän Suomeen jääneestä Transporterista ei löydy. Maksoimme siitä siis vajaat 3500€. Tai
1200€ on vielä maksamatta.
Se on niin hieno, että meillä kaappeja laittaneet miehet ottivat kuvia toisistaan meidän autoon nojaten...! |
Simon ajoi auton siis kotiin,
ensimmäisen kerran ratissa vasemmanpuoleisessa liikenteessä, ja
loppumatka vielä pimeässä. Vain kerran hän oli meinannut kääntyä
ajamaan vastaantulevien kaistalle. Pyyhkijät menee vieläkin päälle
vilkun sijasta silloin tällöin, mutta muuten sujuu jo kuin
paikalliselta, lähes. Itse en tiedä milloin uskaltaudun rattiin,
hirvittää...! Tämä liikenne on aivan erilaista kuin rauhallisessa
koti-Suomessa, mutta onneksi hidasta. Liikennevalojakin on, mutta jos
risteyksessä seisoo poliisi huitomassa, niin noudatetaan poliisin
käsimerkkejä eikä valoja. Käsimerkkejä on välillä vaikeita
tulkita, ja joka kerta hirvittää, kun ajetaan päin punaisia. Paras
neuvo on seurata muuta liikennettä. Kerran kyllä seurattiin edellä
ajavaa (sekä kyydissä istuvan paikallisen neuvoja) ja käännyttiin
oikealle risteyksestä, mistä ei olisi saanut kääntyä oikealle.
Pahaksi onneksi poliisi pysäytti ja vaati meiltä 60 000 tsh sakkoja
(24€). Miehet kävivät juttelemassa ja olivat loppujen lopuksi
maksaneet vain 20000 tsh, ja epäilen vahvasti että mahtoikohan
mennä poliisitädin omaan taskuun... Raamattukoululaiset
pysäytettiin kerran, kun olivat olleet sairaalassa rukoilemassa
sairaiden puolesta. Heitä oli autossa liikaa matkustajia. Poliisi
vaati niinikään sakkoja, mutta kun kuuli keitä matkustajat olivat,
halusikin esirukousta sakkojen sijaan! Niinkin voi siis käydä.
Pimeässä ajaminen on
haasteellista, kun katuvaloja ei ole, ja ihmisiä saattaa kävellä
ihan tien vieressä tai ylittää tien yhtäkkiä. Tummaihoisia
ihmisiä on todella vaikea erottaa pimeässä, etenkin jos heillä on
lisäksi vielä tummat vaatteet päällä. Moottoripyörät ajelevat
liikenteen joukossa ja ohittelevat ihan miten sattuu, ja tuktukit ja
daladalat (bussit) pistävät myös parastaan.
Sivistyksen parista. |
Poliisisetä huitoo jedi-miekallaan, että aja vain punaista päin. |
Aurinko ehti jälleen laskea ennen kuin ehdimme kotiin Suomi-koulusta. |
Meillä oli ollut auto
vasta viisi päivää ja olimme ensimmäistä kertaa Suomi-koulussa,
kun ruokakaupan parkkipaikalla joku peruutti meidän autoon. Jälkeä
ei onneksi tullut. Samaiselta parkkipaikalta lähtiessä ajoi mersu
perään, niin että sen oma etulamppu meni rikki ja meidän autoon
tuli lommo. Parkkipaikan vahdit tms. eivät onneksi päästäneet
kuskia karkuun vaan selvitimme asian paikan päällä. Lommo on vielä
korjaamatta, mutta jospa ensi viikolla saisimme sen(kin) asian
hoidettua. Mielellään saa rukoilla suojaa liikenteeseen meille ja
autolle. Hassua muuten, että täkäläiset eivät käytä
turvavöitä. Kun Mike tai joku paikallinen on meidän autossa,
joudumme aina muistuttamaan turvavöistä.
Tämän vähemmäntärähtänyttä kuvaa on mahdoton saada näillä teillä ;) |
Hieno kirjoitus ja mielenmiintoinen. Ihania kuvia SIUNAUSTA TEILLE KAIKILLE JA AUTOLLE!
VastaaPoistaKiitos!
PoistaTutulta kuulostaa:) mulle kävi muutaman kerran niin, että kuk olin aamulla ajamassa raamattukoululle, poliisit pysäyttivät ja kysyivät aamupalaa:) Näytin heille Raamattua ja sanoin, että ruokaa ei ole, mutta Jumalan leipää löytyy:)Siitä kehkeytyi hyviä keskusteluja paikallisten poliisien kanssa:) ja kerran mulle annettiin sakot, koska olin ajanut punaista päin . Vaikka risteyksessä ei ollut edes liikennevaloja:) Elämä Tansaniassa ON :)Herra on HYVÄ! Hän teitä RUNSAASTI siunatkoon!:)
VastaaPoistaVoi ei! :D On tää elämä täällä kyllä aikamoista! KIITOS!
VastaaPoista