maanantai 20. marraskuuta 2017

Kauppareissu Bunjuun


Leipä oli homehtunut eikä seuraavaksi päiväksi ollut ruokaa, joten lähdin tänään auringonlaskun aikaan käymään kaupassa. Tavallaan ihana lähteä yksistään kävelylle, mutta toisaalta täällä ei ikinä ole yksin, ja erilaisiin tervehdyksiin on oltava varautunut koko ajan. Painoin meidän portin kiinni ja tien toisella puolella istuskeleva mies, jonka luona olemme käyneet kylässäkin, tervehti sanoen ”Habari za jioni”, eli hyvää iltaa. Vastaukset erilaisiin tervehdyksiin ei vieläkään tule kuin apteekin hyllyltä, joten jouduin taas muutaman sekunnin miettimään, ennen kuin vastasin ”Nzuri, na wewe?” En saanut vastausta, mutta toivottavasti hänenkin iltaansa silti kuului hyvää.

Jatkoin matkaani hiekkatietä, hyvin kuoppaista sellaista, mihin taannoinen rankkasade lisäksi teki aikamoisen railon. Viime yönä ja tänäänkin oli satanut, joten tiellä oli paikoin vielä vesilammikoita. Ilma on ihanan viileä, tai no, ainakaan ei kuuma. Naapurin tyttö seisoi tien vieressä ja hymyili. Hymyilin takaisin ja sanoin tytön äidille (?) ”hello”. Äiti hymyili takaisin. Kanat ja näkyipä kalkkunakin käpsyttelevän vähän kauempana. Vuohet määkivät ja linnut lauloivat. Olen tosi huono tunnistamaan lintujen laulua, mutta tämä kuulosti tutulta ja toi mieleen kesäillan Suomessa. Hetken matkan päässä, talon edessä oli ruoka tulilla, hiiligrillillä ja pienet pojat leikkivät tien vieressä. Moottoripyörät huristelivat ohi noin metrin päästä pojista. Harmaahiuksinen mummo avasi lettejään toisella puolella tietä.

Kävelin armottoman suuren mangopuun alta. Mangopuita on siinä useampiakin, kaikki todella suuria, ja täynnä vihreitä, kypsyviä mangoja. Lähestyin Bunju B:n päätietä. Se on jollain tavalla kivetty, mutta hyvin epätasainen. Autot, koulubussit ja moottoripyörät ajavat siinä kuitenki hurjaa vauhtia, ja saa olla tarkkana missä välissä tien ylittää. Kauppa, minne olen matkalla, on tien toisella puolella. Myyjä on nuorehko mies, joka osaa englantia ja on aina ystävällinen ja kohtelias. Valitsin leivät ja pyysin saada kilon papuja. Ostin lisäksi myös mango-pillimehut lapsille Suomi-kouluun. Tänä aikana oli kauppaan tullut kolme tai neljä pientä tyttöä, jotka tuijottivat minua herkeämättä. Täällä Bunjussa näkee valkoisia todella harvoin. Maksamisen jälkeen kiitin kauppiasta ja vilkutin tytöille heipat.

Kaupan vieressä on hedelmä- ja vihanneskoju, mihin pysähdyin seuraavaksi. ”Karibu.” Nainen toivottaa tervetulleeksi, mihin vastaan ”asante”. Kysyn swahiliksi pienen vesimelonin ja mangon hintaa ja tilaan niitä hyvin monipuolisella sanavarastollani: ”moja na moja”, yksi ja yksi. Hedelmät maksavat yhteensä 3000 shillinkiä, eli reilun euron. Naisen lapsi syö vieressä penkillä ruokaa. ”Kwa heri”, sanon naiselle ja erikseen myös lapselle, joka hymyilee. Seuraavaksi saankin jo varoa lähtevää autoa ja ylittää tien. Paluumatkalla pienet lapset sanovat jotain, mitä en ymmärrä, joten vastaan vain ”hello”. Mummo on saanut lettinsä avattua ja pienet pojat leikkivät edelleen tien vieressä. Väistelin moottoripyöriä ja autoja. Yhdestä autosta mies huikkaa ”Ciao!” enkä taaskaan tiedä mitä vastaisin. Vähän kauempana olevalta talolta kuuluu itkua. Tien vieressä saman talon arviolta seitsemänvuotias tyttö kantaa liinalla selässään aivan pientä, korkeintaan parin kuukauden ikäistä pikkusisarusta, joka myös itkee.

Vesimeloni, vaikka olikin pieni, alkoi jo vähän painamaan, ja ylämäessä tuli melkein jo taas hiki. Ei ollut vielä ehtinyt tulla pimeä, kun lähestyin meidän taloa. Pihasta kuului lasten äänet, he olivat ilmeisesti edelleen altaassa. Pysähdyin vielä kojulle, missä Fungameshan vaimo istui myymässä vihanneksia. Tilasin tomaattia ja sipulia molempia ”tano”, eli viisi sekä vihreää paprikaa (”pilipili hoohoo”) ”tatu”, eli kolme. Annoin hänen suosiolla valita kasvikset, koska he osaavat hyvin valita parhaat yksilöt. Ostokset maksoivat 1-2 euroa ja kaupan päälle nainen sujautti vielä yhden tomaatin. Vielä perään hän huuteli ”karotia”, mutta kiitin ”hapana, asante”, koska porkkanaa meillä oli jo jääkaapissa. 



Nämä kuvat mangopuista ovat valitettavasti ainoat kuvat tältä reissulta, ehkä otan joku kerta lisää..

4 kommenttia:

  1. Ihana lukea! Ja muistuu mieleen käynnit Mombasassa, vaikka sinne onkin sieltä teiltä matkaa <3 Satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan näissä maissa sama tunnelma ja samat maisemat ja tavat monella tapaa. 😊

      Poista
  2. Kiitos paljon! Siellä "uskaltaa" kulkea yksin, melkein pimeässäkikkö? Ettekö ole saaneet niitä illmastointilaitteita? Pitäiskö niitä olla useampia sitten?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskaltaa täällä, mutta ei nyt ihan pimeässä. Ilmastointi on pian toivottavasti tulossa, sen käyttö vaan maksaa sen verran, että varmaan yhdellä pärjätään. Ahtaudutaan vaikka samaan huoneeseen, jos liian tukala tulee. 😊

      Poista