torstai 26. huhtikuuta 2018

Vappujuttuja Suomi-koulussa

Osuvampi otsikko, joskin liian pitkä olisi ollut "Vappu-juttuja Suomi-koulussa ja vähän muutakin, koska en koskaan onnistu pysymään vain yhdessä asiassa".

Mutta siis, ensi viikolla tosiaan on jo vappu! Älysin sen vasta eilen, muuten olisin voinut pyytää vanhempia tuomaan suomalaisia vappuherkkuja, kuten näin Facebookista, että Berliinin Suomi-koulussa oli tehty. Mutta toisaalta vaikka olisin älynnyt lähestyvän vapun aiemmin, Berliinin Suomi-koulun postauksen olisin silti nähnyt vasta eilen. Herkuttelun sijaan askartelimme siis vappuhuiskat. Liimaamisessa tarvitsivat kaikki apua, myös isommat, ja pienimmät myös leikkaamisessa, mutta hienoja niistä tuli ja tosi hauskaa oli ajaa toisia takaa ja kutitella niiden kanssa koulun päätteeksi. Pienille tein myös simppelit kasvo- tai käsimaalaukset. Juttelimme tietysti myös suomalaisesta vapusta, mitä silloin tehdään ja syödään. Siman tekeminen jää tältä vuodelta itseltäni väliin, mutta ehkä reipastun ja leivon munkkeja vielä ensi viikolla.






Tänään täällä vietettiin Union Dayta ja etukäteen varoiteltiin mahdollisista levottomuuksista ja kehoitettiin välttämään ihmisjoukkoja. Mekin mietimme, että pitäisikö jäädä kotiin, mutta päätimme kuitenkin lähteä Suomi-kouluun. Ja hyvä, että lähdimme! En tiedä onko jossain ollut levottomuuksia, mutta me ainakin saimme ajella kaikessa rauhassa, kerrankin ilman ruuhkia. Molempiin suuntiin kesti ajomatka tunnin, normaalin 1,5-2 tunnin sijaan!

Tässä sateiden tekemää
 tuhoa meidän tiellä,
hyvin pääsee vielä ajamaan! 

Sitten niitä muita asioita. Kerroin aiemmin, että hain lastentarhanopettajan paikkoja. Näistä neljästä vakituisesta paikasta en saanut mitään, mutta niiden sijaan minulle tarjottiin reilun vuoden sijaisuutta toisessa päiväkodissa. Saan aloittaa vaikka heti, kun tulemme Suomeen ja työmatka sujuu hyvin pyöräillen. Tästä olen onnellinen ja aika innoissani.

Paluu Suomeen kolkuttelee jo ovella ja olemme alkaneet miettiä käytännön järjestelyjä. Suunnittelimme jo laivalippujen ostamista, kunnes tarkistimme asiaa ja huomasimme, että ostimmekin viime kesänä sekä meno- että paluuliput!

Lapset, varsinkin isommat ovat yllättäen surullisia Suomeen lähdöstä, vaikka sopeutuvat aivan varmasti nopeasti, kun aika koittaa. Mutta tämä kertoo siitä, miten reissu on heihin vaikuttanut. Vaikka he ovatkin joutuneet viettämään lähes koko ajan muurien sisäpuolella ilman vapauksia liikkua ulkona. Vaikka melkein ainoat kaverit ovat olleet omat sisarukset. Vaikka opettajana on ollut oma äiti. Vaikka ruoka on ollut uutta ja erilaista. Vaikka ihmiset puhuvat eri kieltä ja välillä tuijottavat ja koskevat hiuksiin. Vaikka välimatkat ovat pitkiä ja autossa on istuttu monet tylsät matkat. Vaikka sähköt menee silloin tällöin eikä vettäkään aina ole. Vaikka seurakunnissa on kova ääni ja pitkät kokoukset. Niin silti, ja ehkä juuri siksi he ovat tottuneet, ja tykästyneet. Ja muuttuneet. Uskon, että tämä aika on tehnyt meidän lapsissa paljon enemmän kuin mitä me vielä osaamme nähdä tai aavistaakaan. ❤️


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti