torstai 31. toukokuuta 2018

Niukkuudessa ja runsaudessa

Kirjoittelen nyt autossa, ruuhkassa. Kello on puoli seitsemän illalla, jätimme juuri Nalan uuteen kotiinsa ja etenemme nyt viimeistä kertaa hitaasti ja toivottavasti myös varmasti kohti Mikochenia, tarkoituksena hakea kehystetty valokuva Metodistiseurakunnalta ja muutama matkamuisto vielä Slipwaylta. Bunjusta kohti lentokenttää olisi tarkoitus lähteä viiden ja puolen tunnin päästä. Optimistista?! Saas nähdä..

Viime viikot ovat täyttyneet monista jäähyväisistä ja erilaisista tapahtumista. Viikko sitten torstaina olimme kahden suomalaistytön syntymäpäivillä, jotka samalla toimivat Suomi-koulun päättäjäisinä. Tämän viikon aikana olemme (tai ainakin minä) käyneet lähes kaikissa Suomi-koululaisten kodeissa, parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Sunnuntaina vielä vietettiin Suomi-koululaisten kanssa Denisen synttäreitä meillä. On ollut ihana tutustua näihin lapsiin ja perheisiin, vaikka me sen puoleen harmiksi olemme asuneetkin tuolla kaukana. Kiitos teille kaikille! Olemme saaneet lainata kaikkea tarpeellista, kuten legoja, kaasupulloja ja vaakaa matkalaukkujen punnitusta varten. Olemme myös saaneet näistä perheistä uudet kodit meidän pesukoneelle, trampoliinille ja Nalalle.

Viime viikolla oli myös raamattukoulun yhteinen juhlalounas meillä sekä "luokkaretki" Bagamoyoon, missä kävimme museossa sekä evästimme, rukoilimme ja vietimme ehtoollista rannalla olevan ristin juurella. Risti on ensimmäinen Tansaniaan pystytetty risti paikalle, mistä kristinusko saapui Itä-Afrikkaan.




Lauantaina oli raamattukoulun valmistujaiset, joita varten olimme teettäneet koko perheelle upeat afrikkalaiset vaatteet. Oppilaat olivat (myös) upeita, ja olimme niin ylpeitä heistä!




Sunnuntaina olimme viimeistä kertaa metodistiseurakunnassa pitämässä englanninkielisen jumalanpalveluksen, jolloin oikeastaan vain rukoilimme seurakuntalaisten puolesta, sekä söimme viimeisen yhteisen aamupalan toimistossa. Iltapäivällä vietimme tosiaan myös Denisen synttäreitä.




Maanantaina kävimme tosi kivassa vesipuistossa, Kunduchin Wet'n'Wildissa trampoliinista saaduilla rahoilla. Viime aikoina emme juurikaan ole ehtineet rannalle tai muualle "lomailemaan". Lisäksi meillä on ollut taloudellisesti tosi tiukkaa, koska Suomen vuokralaisemme muuttivatkin harmillisesti kuukautta aiemmin pois ja lisäksi Suomi-koulun palkkani on teknisistä syistä myöhässä. Vesipuistoilu tuli hyvään saumaan ja oli hauska juttu varsinkin lapsille.







Tiistaina oli meidät kutsuttu Pastori Brunon luokse lounaalle. Meidän yllätykseksi mukaan oli kutsuttu myös kaikki ne, jotka ovat tulleet uskoon ja löytäneet kodin Victory Churchista tavallaan sen seurauksena, mitä Simon opetti Brunolle ja hänen seurakunnalleen. Heitä on yhteensä noin 30, joista paikalle oli päässyt ehkä kymmenen. Lounaan ja puheiden jälkeen saimme vielä toiset afrikkalaiset vaatteet ja Simon upeat kiiltävät kengät, jotka saarnaajilla Afrikassa pitää olla!


Eilen ja vielä tänään aamulla oli meillä kampaajat, jotka letittivät meidän hiukset, minun, Denisen, Belindan ja jopa Robinin. Äitiltä saatu synttäriraha riitti kaikkien meidän kampauksiin ja tekohiuksiin. Euroissa maksoimme tästä kaikesta huimat 25€! Ja jälki on tosi tarkkaa ja upeaa kaiken kaikkiaan! 





Mutta, sitten aiheeseen, josta oikeastaan halusin kirjoittaa:

Meillä on viime viikot ollut sellainen ongelma, että tankeissa on vettä, mutta toinen painepumppu ei mene päälle eikä keittiöön tule vettä. Olemme joutuneet kantamaan tiskiveden vessasta. Mutta kuitenkin meillä on ollut nyt ollut kaikki käytännön asiat tosi hyvin verrattuna siihen miten kaikki oli aluksi. Kun tulimme tänne, olimme alkuun ilman autoa kuukauden verran, ilman pesukonetta, mikroa, kahvinkeitintä kaksi kuukautta, ilman pakastinta viisi kuukautta. Pesin pyykit käsin, kerrankin laskin pesseeni 80 vaatekappaletta! Lapsilla ei ollut alkuun leluja käytännössä yhtään, trampoliini ja uima-allas tulivat kahden kuukauden jälkeen. Myöskin olemme pärjänneet ilman leivinpaperia, aika paljon ilman sähköä ja niin, että vettä tulee vain puoleen taloon. Alkuun meillä ei myöskään ollut hyttysverkkoja ikkunoissa, jolloin ikkunat piti illalla sulkea ja sisällä oli tukahduttavan kuuma! Osaan ikkunoista saimme verkot kuukauden jälkeen, mutta enempiin vasta maaliskuussa! Olimme myös ilman mitään ilmastointia ja tuulettimia ensimmäiset neljä kuukautta. Samoin pärjäsimme alkuun ilman lämmintä suihkuvettä, ja suunnittelimme välillä suihkut ennen auringonlaskua, jolloin aurinko oli lämmittänyt veden tankeissa. Kun oli kuuminta, ei kylmä suihku haitannut ollenkaan. Toisaalta tuulettimien puute kyllä haittasi ja nukuimmekin märkien pyyhkeiden kanssa.

Joten voimme sanoa Paavalin sanoin "Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut". (Fil. 4:12) Olemme todella kokeneet niukkuutta ja elämisen monimutkaisuutta (varsinkin Suomen oloihin verrattuna), mutta myös runsautta. Ja kaikissa oloissa olemme silti olleet tyytyväisiä ja iloisia.

Ja nyt on kulunut kaksi tuntia, valokuva ja muutama matkamuisto haettu! Nyt kotiin, lapset hetkeksi sänkyyn (ehkä?), loput tavarat laukkuihin ja sitten matkaan. Tunazonga mbele! Eli vapaasti käännettynä: Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. 😂

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti