Istun
omassa pihassa. Collegehousut ja neule päällä, sukat jalassa.
Aurinko paistaa ja linnut laulavat. Savupiipusta nousee savu.
Nurmikko on ihanan vihreää, vaikka täällä Suomessa onkin ollut
viime kuukauden todella kuivaa ja sateetonta. Naapurin tuhtiin
kuntoon päässyt kissa tallustelee nurmikolla. Simon hakkaa halkoja,
ja Robin on lähdössä pyörällä kaverin luokse yökylään.
Kaikki on yhtäkkiä ihan erilaista. Kello on puoli seitsemän.
Tansaniassa aurinko olisi laskemassa, täällä se paistaa vielä
täydeltä terältä. Tai siis, sehän on
laskemassa siellä. Siellä se Tansania on edelleenkin, vaikka meistä
tuntuukin siltä, että se on ihan toinen ulottuvuus, jonne ei
pitäisi täältä Suomesta pystyä edes kommunikoimaan. Hassua on,
että ennen takaisin lähtöä koimme niin suurta ikävää ja haikeutta. Vielä
lentokoneen laskeutuessa Istanbuliin ja Belindan kysyessä, että
ollaanko me vielä Afrikassa, nousi kyyneleet silmiini ja sain
taistella itkua vastaan. Kuitenkin kun laskeuduimme Tukholmaan ja
tulimme laivalla Suomeen ja ajoimme omalla Volkswagenilla kotiin
tänne Paraisille, oli fiilis hyvä. Tänne me nyt kuulumme. Ainakin
jonkin aikaa. 😉
Menossa koneeseen kolmen, neljän aikaan yöllä... |
Tukholma ja "liikenneruuhka". Meitä nauratti..! |
Tukholmassa oli sentään +27 kun tultiin, mutta laivalla kylmä tuuli! |
Palasimme
siis viikko sitten lauantaina, ja paljon on jo ehtinyt tapahtua. Heti
lauantaina saimme tänne ystäviä auttamaan tavaroiden kantamisessa
yläkerran huoneesta, missä ne ovat olleet varastoituna 10
kuukautta. Grillasimme makkaraa. Joimme kahvia suomalaisen maidon
kanssa ja söimme Fazerin sinistä suklaata. Oli ihanan lämmintä!
Sunnuntaina jumalanpalveluksessa kerroimme pikaiset terveiset,
tänään meillä olikin tervetulojuhla, jossa kerroimme enemmän
kuulumisia ja Simon saarnasi. Molemmat kokoukset löytää
Facebookista Elämän Sanan sivuilta. Maanantaina aloitin työt
uudessa työpaikassa, lastentarhanopettajana päiväkodissa. Kuljen
matkat pyörällä, matkaa on vain pari kilometriä. Työpaikka,
henkilökunta ja pikkuiset asiakkaat tuntuvat tosi kivalta. Väsynyt
olen toki ollut, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa väisty
väsymyskin. Meillä oli tällä viikolla myös vierailta,
alkuviikosta sekä nyt viikonloppuna, ja keskiviikkona käytiin myös
me kylässä, joten aikamoinen startti on meillä ollut! Mutta se
kylmyys, joka iski maanantaina oli kyllä jotain aika kamalaa!
Pengoin toppatakin esiin, ja vasta saunan jälkeen sohvalla (se
toppatakki päällä) tuntui vihdoin sopivan lämpöiseltä. Nyt on
lämpö palaamassa onneksi uloskin.
Kylmää oli suomalainen merivesi! |
Viltti päällä tarkeni rannalla... |
Robin lähdössä kaverille. |
Simon
on kesän kotona lasten kanssa, ja on aloittanut ahkerasti
polttopuiden hankkimisen kaatamalla pihasta muutaman puun. Simon
myös saarnasi keskiviikkona ja tosiaan tänään sunnuntaina
seurakunnassa. Lapset nauttivat, kun ovat saaneet nähdä kavereita,
varsinkin Robin, jota ei kauheasti ole kotona tällä viikolla
näkynyt.
Lapsilla on kivaa,
kun saa olla kavereiden kanssa!
|
Tässä
vähän meidän kaikkien ajatuksia Afrikasta, Suomeen paluusta, mitä
jäi ikävä ja mikä on erilaista täällä:
Mikä
oli parasta Afrikassa:
Filippa:
Chapati, safari, Nala.
Belinda:
kissa, talo, kun käytiin Kilimanjarolla
Denise:
Että meillä oli iso talo ja kissa, kun käytiin siellä
uimapaikassa (vesipuisto) ja safarilla ja että meillä oli
uima-allas
Robin:
Reissailu (Uganda, Kilimanjaro, safarit, Sansibar), vesipuisto ja
Nala
Simon:
Tansanialaisten avoimuus ja lämpö,
Ann-Marie:
Kaikki mikä on erilaista Suomeen verrattuna, lämpö ja se vaan,
että oltiin siellä!
Ikävä
Afrikasta:
FIlippa:
Peacea, Blessingiä, Nalaa, Afrikkaa, meijän parvekkeita.
Belinda:
Peacea, Nalaa, afrikkalaista ihanaa riisiä, Victory Churchia,
Metodistiseurakuntaa.
Denise:
Raamattukoululaisia, Nalaa, isoa taloa, tummia ihmisiä, Peacea, mun
puhelinta, chapatia.
Robin:
Nalaa, Suomi-koulua, Peacea, meidän taloa, lämpöä.
Simon:
Lämmintä merivettä, eksoottisia hedelmiä omalla pihalla.
Ann-Marie:
Lämpöä, kiireettömyyttä, raamattukoulun riisiä,
"reikäparveketta", kaikkia ystäviä, ääniä, tuoksuja,
hedelmiä, sitä että joku tankkaa auton 😉
Mitä
ei tule ikävä:
Filippa:
Sitä, että mulla ei ollut omaa sänkyä
Belinda:
Papuja, rosvoja (jotka vei Denisen puhelimen)
Denise:
Muureja, puhelinrosvoja, likaisia rantoja, tyyppejä jotka pesee
auton ikkunat (pyytämättä liikenteessä ja vaativat rahaa)
Robin:
Kuoppaisia teitä ja huonoa nettiä.
Simon:
Vedenpuutetta, järkyttävässä kunnossa olevia teitä, voin ja
lihojen metsästystä (ei niitä ihan oikeasti tarvinnut metsästää,
suom. huom.)
Ann-Marie:
Sähkökatkoksia, uht-maitoa, muurahaisia keittön pinnoilla.
Mikä
on erilaista täällä:
Filippa:
Emmä tiedä
Belinda:
Raejuusto, on niin halpaa kaikki (?), vaaleat ihmiset, Afrikassa ei
voi juoda hanasta vettä.
Denise:
Tummia ihmisiä ei oo Suomessa, täällä on tv, täällä ei voi
käyttää uunia ilman sähköä, valkoinen sokeri, ei kaltereita
ikkunoissa.
Robin:
Tiet, liikenne, ei ruuhkaa ja liikennepoliiseja, ihmisillä on
postilaatikot, autossa on ratti eri puolella, ei verkkoja sängyissä,
ei muureja.
Simon:
Kaikki. Täällä tapahtuu kaikki niin paljon tehokkaammin.
Ann-Marie:
Ilman raikkaus, kaikki kaupassa (symmetriset, täydelliset tomaatit,
lähes raa'at banaanit, ruisleipä, irtokarkit...), ei tarvi
tulitikkuja hellaan, hanavettä voi juoda ja käyttää
ruuanlaittoon, autolla ajaminen! Hyttyset on ihan megaisoja! Kukaan ei pussita ostoksia valmiiksi kaupassa.
Kun tämänkin postaamiseen kesti näin kauan aika, en tiedä tuleeko tänne enää tekstiä.. Jos ei, niin ISO kiitos kaikille lukijoille, teitä on ollut paljon enemmän kuin osasin odottaa! Kiitos kaikille myös esirukouksista ja taloudellisestakin tuesta, olette tärkeitä ja Jumala teitä todellakin siunatkoon! Toivon, että nämä kirjoitukset ovat voineet myös olla todistuksena jollekin Jumalan huolenpidosta ja olemassaolosta ylipäätään. Itselleni Jumala on tullut näiden kuukausien aikana paljon todellisemmaksi kuin mitä Hän on aiemmin elämässäni ollut, mutta voi ei, nyt tekstiä tulee niin paljon, että ehkä sittenkin kirjoitan vielä lisää... 😄
Kun tämänkin postaamiseen kesti näin kauan aika, en tiedä tuleeko tänne enää tekstiä.. Jos ei, niin ISO kiitos kaikille lukijoille, teitä on ollut paljon enemmän kuin osasin odottaa! Kiitos kaikille myös esirukouksista ja taloudellisestakin tuesta, olette tärkeitä ja Jumala teitä todellakin siunatkoon! Toivon, että nämä kirjoitukset ovat voineet myös olla todistuksena jollekin Jumalan huolenpidosta ja olemassaolosta ylipäätään. Itselleni Jumala on tullut näiden kuukausien aikana paljon todellisemmaksi kuin mitä Hän on aiemmin elämässäni ollut, mutta voi ei, nyt tekstiä tulee niin paljon, että ehkä sittenkin kirjoitan vielä lisää... 😄