torstai 2. marraskuuta 2017

Jälleen yksi torstainen seikkailu

Terveiset autosta taas! Meidän oma auto on edelleen korjattavana, mutta meillä on tällainen näppärä viiden hengen auto, johon hyyyvin mahtuu meidän kahdeksanhenkinen perhe. Tosin tänä torstaina tytöt jäivät suosiolla kotiin, joten olemme liikenteessä vain oman perheen kesken. Paitsi että emme ole liikenteessä, vaan huoltoaseman pihassa, koska laina-autonkin moottori ylikuumeni. Jäähdytysneste vaikuttaa olevan täysin tuntematon käsite täällä, nytkin lisätään vain normivettä.

Nämä torstait tuppaavat olemaan aina yhtä yllätyksellisiä ja täynnä seikkailua. Mutta, tarkoituksenani oli oikeasti kertoa viime torstaista ja vain mainita, että tänään on kaikki poikkeuksellisesti sujunut ilman ongelmia. Vaikka Simon ei löytänytkään mistään pankkiautomaattia, mistä olisi saanut ilman mahdottomia palkkioita nostettua tarpeeksi rahaa auton viimeistä lyhennyserää varten. Niin, kunnes, täällä sitä taas odotellaan.

Mutta siis, viime torstaihin. Aamulla heräsimme, kun koulubussi oli jäänyt jumiin meidän talon viereen ja yritti kaasuttaa itsensä irti. Edellispäivän ja yön ajan oli satanut poikkeuksellisen rankasti, ja sadevesi oli aiheuttanut tiehen muutaman metrin pituisen, ehkä metrin syvyisen vajoaman.



Aamupäivä sujui muuten ongelmitta, vain sähköt olivat pois lähes koko päivän. Lounaan jälkeen lähdimme ajamaan kohti Masakia ja Suomi-koulua. Näkymät matkan varrella olivat kuin suoraan uutisista. Vettä oli tien varsilla ainakin puolen metrin syvyisinä järvinä, ihmisten kodit ja autot olivat jääneet osittain veden alle, ihmisiä kahlasi vedessä reisiään myöten. Joissain kohdin vettä vain virtasi valtoimenaan tien vieressä. Sammakot kurnuttivat joka puolella, joku pesi hiuksiaan tielle jääneessä likaisessa vedessä. Yksi tie oli poikki ja jouduimme kiertämään toista kautta, jolloin kävi aika nopeasti selville, että emme taaskaan ehtisi ajoissa Suomi-kouluun, joten peruimme pienten tunnit. Masakilla jouduimme ajamaan yli sadan metrin matkan tiellä, joka näytti enemmänkin joelta. Jo menomatkalla katselimme kauhulla paluuliikennettä. Autoja oli parhaimmillaan neljällä tai viidellä kaistalla, mutta jono ei juurikaan edennyt. Meidän matka takaisin kestikin kolme tuntia (edelleenkin se 30 km!), eli tuplasti pidempään kuin normaalissa iltaruuhkassa. Ja tosiaan kahdeksan henkeä tässä viiden hengen autossa!





Kun vihdoin saavuimme väsyneinä kotiin, sähköt olivat palanneet. Ruokailutilan ikkuna oli unohtunut raolleen ja lamput päälle. Nämä yhteensattumat yhdessä sateen kanssa olivat houkutelleet sisälle lentomuurahaisparven, ja koko huone oli täynnä niitä! Näky oli jotenkin aivan käsittämätön ja toi mieleen jonkun Egyptin vitsauksen. Niitä oli seinillä, laittialla, verhoissa, katossa ja lampuissa. Lampuissa olevat myrkytimme hengiltä, loput kärpäslätkällä. Aika kauan siihen meni, mutta lopulta oltiin saatu lähes kaikki hengiltä ja siivottua pois. Myöhemmin saimme kuulla, että ne olisi voinut paistaa ja syödä!!! Kuulemma niiltä vain nypitään siivet pois ja ne laitetaan elävinä pannulle paistumaan. Charlenen mukaan ne maistuvat maapähkinältä ja sisältävät paljon proteiinia. Eli missasimme siis hyvät sapuskat! Voi tosin olla, että meidän seikkailumieli ei olisi riittänyt muurahaisten pyydystämiseen ja kokkaamiseen, sen verran tapahtumarikas oli päivä jo ollut.


Tässä pari päivää lampuissa olleet myrkytetyt ötökät lattialle tiputettuina.

Ja takaisin tähän päivään: Jonkun ajan päästä pääsimme jatkamaan matkaa, mutta saimme pysähtyä jäähdyttelemään moottoria monta kertaa, ja edelleenkin seisotaan täällä jossain odottelemassa, että moottori jäähtyy. Ongelma ei siis ollutkaan nesteessä tai sen vähyydessä vaan tuulettimessa, joka ei toimi. Toivottavasti päästään pian kotiin, kellon on tällä hetkellä yhdeksän jo. Lapset ovat lekkineet "Mitä tiedät ystävästäni?" ja katselleet Youtubea Denisen puhelimesta. Itseä väsyttäisi jo kovasti...



Välillä otetaan rennosti, voiko suloisempaa ollakaan:
Isi ja kuopus päikkäreillä riippukeinussa!?


Ja allaskuvia... mahaplätsejä...

..ja pommeja.

Sisarrakkautta

Ja isosiskon huolenpitoa.

Tänään askarreltiin Suomi-koulussa isänpäiväkortteja.

Korealainen aamupala metodistipiispan toimistossa
englanninkielisen jumalanpalveluksen jälkeen.

Ja kokouksen jälkeen visiitti rannalle.



Yhtenä iltana kun oltiin menossa nukkumaan, huomattiin,
että meillä oli pöllö sisällä!
Raukka pieni ei löytänyt tietä ulos,
mutta kun avattiin ikkunat ja ovet
niin se pääsi pian lentämään vapauteen.



Ja vielä äidin taidonnäyte...

2 kommenttia:

  1. Paavo ja Kalle ihmettelevät mitä Robin rannalla syö?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ei syönyt, mutta löysi kuolleen ravun ja otti sakset muistoksi! 😄

      Poista